Flooran päivänä 13.5. julkaistava kaksikielinen tietokirja Rantojen hiljaiset – Strändernas tysta liv avaa Itämeren pohjoisilla rannoilla tapahtuvaa luonnonnäytelmää. Merivirmajuuri kasvaa Itämeren ulkosaaristossa. Kuva: Raimo Sundelin Biologi Janne Lampolahden mukaan Itämeren olosuhteet ovat maailman mittakaavassa monella tapaa ainutlaatuiset. ”Itämeren alueella maa kohoaa merestä. Se on poikkeuksellista maailmassa. Merestä esiin noussut maa verhoutuu nopeasti kasveihin”, Lampolahti kertoo. ”Ensin rannoille saapuvat pioneerilajit, kuten jäkälät ja sammalet, jotka kestävät karuja oloja ja valmistelevat maata muille kasveille. Syntyy valtavan hienoa rantojen kukkaloistoa, jonka lannoitteena toimii meren tuoma tavara: vesi sekä aaltojen heittämät merikasvit.” Ilmiö muuttaa paljaita saaria kukkiviksi rantaniityiksi, pensaikoiksi ja jopa metsien valtaamiksi. Kasvillisuus on sopeutunut Itämeren haastaviin olosuhteisiin. ”Merestä esiin noussut maa verhoutuu nopeasti kasveihin.” Janne Lampolahti Itämeren erityislaatuisuutta lisäävät biologin mukaan vuorovedettömyys sekä se, että meri jäätyy vuosittain vähintäänkin rannoiltaan. ”Vedenpinnan korkeus ei ole ennakoitavissa, vaan se vaihtelee vuosittain valtavasti matalapaineiden mukaan. Meren jäätyminen ja sulaminen jättävät myös jälkensä luontoon.” Janne Lampolahti on harrastanut saaristokasviretkeilyä pian 50 vuoden ajan. ”Tunnen hyvin Selkämeren sekä Länsi-Viron alueen kasvimaailman. Näillä seuduilla esiintyy myös hienoa kalastoa.” Karjan laidunnus, etenkin lampaiden, on muokannut Itämeren saarten kasvillisuutta keskiajalta lähtien. Kuva: Raimo Sundelin Maankohoaminen on ilmiö, joka juontaa juurensa viimeisimpään jääkauteen. Kun jopa kolme kilometriä paksu mannerjäätikkö peitti Pohjois-Eurooppaa, se painoi maankuorta alaspäin. Jään sulaessa maankuori alkoi hitaasti palautua entiselleen, nousten yhä korkeammalle. Biologi huomauttaa, että asiat ovat nopeassa muutoksessa Itämeren alueella ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. ”Maan kohoaminen Itämeren alueella kyllä jatkuu, kun se jääkauden aiheuttama lommo sieltä hiljalleen oikenee. Mutta kun maapallo lämpenee niin merivesien pinta nousee. On käymässä niin, että meriveden lämpenemisestä johtuva pinnanousu syö sen maan pinnan nousun,”, Lampolahti sanoo. Vaikutukset ovat biologin mukaan kouriintuntuvia jo nyt. ”Maan toteutuva nousu merestä on jo yli puoliintunut Selkämerellä. Uutta maata ilmestyy esiin yhä hitaammin. Perämeren pohjukassa maa ei enää käytännössä nouse lainkaan. Kaikki tämä johtuu ilmaston lämpenemisestä.” ”On käymässä niin, että meriveden lämpenemisestä johtuva pinnanousu syö sen maan pinnan nousun.” Janne Lampolahti Lampolahden mukaan Itämeren alueen ainutlaatuiset luonnonolosuhteet ollaan hiljalleen menettämässä. ”Uutta, neitseellistä rantaa ilmaantuu esiin yhä hitaammin ja toteutuva maannousu on pysähtymässä kokonaan.” Biologi huomauttaa, että Itämeren alueella sijaitseva ulkosaaristo on koskemattomin osa Suomen luonnosta. ”Vain isojen soiden keskiosat ja ulkosaaristo ovat eteläisessä Suomessa alueita, joita ihminen ei ole vahvasti peukaloinut. Huoleni Suomen luonnon tulevaisuudesta on suuri. Olemmeko menettämässä kotimeremme ainutlaatuisen kasviston?” Vanhat salmet umpeutuvat laguunien ketjuiksi, kluuveiksi. Kuva: Raimo Sundelin Janne Lampolahden ja luontokuvaaja Raimo Sundelinin kaksikielinen, suomeksi ja ruotsiksi laadittu tietokirja Rantojen hiljaiset – Strändernas tysta liv julkaistaan Flooran päivänä 13. toukokuuta. ”Sundelinin tunnen hyvin, jo koulupojasta lähtien. Tuli puheeksi, että hänellä on paljon kasvikuvia, joista haluaisi tehdä kuvakirjan. Sovimme, että laadin teokseen tekstit”, Lampolahti taustoittaa. ”Ennen kaikkea kyseessä on kuvateos, jossa tekstin tehtävä on kertoa oma tarinansa ja sitoa kuvia yhteen”, biologi summaa. Valokuvat ovat arvostetun valokuvaaja Raimo Sundelinin elämäntyön tulosta. Hän on kuvannut saaristoluontoa ja sen muutoksia yli 40 vuoden ajan sadoilla retkillään. ”Olen palannut kuvauskohteisiini vuosikymmenien jälkeen ja katsellut kameran linssin läpi, miten vanhat salmet ovat umpeutuneet laguunien ketjuiksi, ja kuinka rantojen kivikot ovat jääneet puuvartisten kasvien peittoon”, Sundelin kertoo.
