Skogsinfluerad dikt förvånar med enkelhet och charm
Metsät ja puut ovat innoittaneet runoilijoita kautta aikain. Paavo Haavikko personoi puita, kirjoitti heidän vihreydestään. Eeva Kilpi tunnusti surun ja toivottomuuden tullessa pitävänsä puista kiinni. Nykyrunoilijoista nousee esiin puista hurmioituva Olli Sinivaara (s. 1980).
Olli Sinivaaran kokoelma ”Valoon, vihreään” tuo rauhoittavaa vastapainoa sille, mitä maailmassa juuri nyt on meneillään, kirjoittaa Anelma Järvenpää-Summanen kirja-arviossaan. Sinivaaran edellinen kokoelma ”Puut” sai Tanssiva karhu -runopalkinnon ja tämä uutuus on hänen kahdeksas kokoelmansa.
Valoon, vihreään, keskittyy puuhun ja luontoon. Sinivaara jatkaa teemoja: ”Puut kannattelevat meitä, / kantavat oksillaan / odotusta, toivoa, täyttymystä.” Hänen runonsa tarkastelevat luonnon ikuista kiertoa ja liikettä, joka tapahtuu niin hitaasti, että sitä tuskin huomaa.
Kirjassa havainnoidaan myös luonnon personointia, kuten kesä, joka ”istuu vieressä, / ja kun vähän ojentaa kättä, / kesä tarttuu siihen. // Tarttuu käteeni ja on lapsi, / joka niin monta kertaa / vei minut mereen uimaan.” Sinivaara ohjaa lukijan katsomaan puita, miten ne kurottavat ja kantavat valoa, hypistelevät latvuksillaan taivasta.
Yllättävintä kokoelmassa on sanaston tavanomaisuus, toisteisuus, konstailemattomuus. Silti intensiivinen läpi teoksen hyökyvä vyörytys ottaa mukaan kokemukseen, ohjaa katsomaan puita, miten ne kurottavat ja kantavat valoa, hypistelevät latvuksillaan taivasta.”Ihmisen täytyy, täytyy kurottaa valoon, / ei saa jäädä pimeään joka paikassa”, Sinivaara kirjoittaa.
Sinivaaran kokoelma herättää ajatuksia menneistä ajoista, jolloin jokaisessa pihassa kasvoi pyhänä pidetty puu. Uskonnollisessakin elämässä puilla oli merkittävä rooli. Hänen runonsa ovat kuin henkäys raitista metsän ilmaa keskellä kiireistä digitaalista maailmaamme.
Entä jos välillä nostaisi katseen puihin? Mitä kaikkea voikaan löytää niiden hiljaisesta viisaudessa ja ajattomasta kauneudesta? Olli Sinivaaran runot tarjoavat meille mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi ja löytää rauhaa luonnon kauneudesta ja yksinkertaisuudesta. Valoon, vihreään on kuin matka metsään, missä aika hidastuu ja mieli lepää.
Sinivaaran kokoelma on osoitus siitä, että vaikka maailma ympärillämme muuttuu nopeasti ja teknologian vaikutus kasvaa, luonnon kauneus ja voima ovat yhä läsnä ympärillämme. Hänen runonsa kannustavat meitä katsomaan ympärillemme ja löytämään iloa ja lohtua luonnosta, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan osa elämäämme.
