Aberdeenin yllättävät piiloturvallisuusriskit – milloin kannattaa varoa enemmän?

Viime heinäkuun 17. päivä kello 23.47 istuin yksin Talisker Whiskybarissa lähellä Union Streetiä kuuntelemassa, kun paikallinen journalisti Jenna McLeod kertoi, kuinka hänen ystävänsä oli aivan hiljattain joutunut pikkurahojen huijauksen uhriksi Inverallessa — sormus vaihtui rahaan huvittuneen myyjän kanssa. ”Ei kukaan täällä kaduja kiertäessään ajattele, että Aberdeen on todellisuudessa pimeällä aikaan ihan eri paikka,” Jenna sanoi ja nyökkäili samalla tyhjään oluttuoppiinsa. Totta kai, minä ajattelin. Koko kaupunkia kehutaan öljy-yhteiskunnan menestyksestä, loistavasta elintasosta ja ihanasta Skotlannin auringosta — mutta kuka oikeasti pysähtyy miettimään, mitä tämä kaikki peittää alleen?

Olen itse asunut Aberdeenissa 15 vuotta, ensin neljän hengen soluasunnossa Rosemountissa vuokra-asunnossa, jonka ikkunasta näki suoraan pimeälle St. Nicholasin hautausmaalle. Siitä asti olen vaan ihaillut sitä, miten kaupungin loiste vaikuttaa peittävän alleen kaiken sen, mikä todellisuudessa on rikki — tai ainakin hieman huolettoman oloista. Highstreeteiltä puuttuu valot, joitakin pikkukauppoja on jouduttu sulkemaan öisin, ja kuka onkaan enää jäänyt valvomaan naapureita? Aberdeen crime and safety news -otsikot kertovat kyllä jotain, mutten ole varma, että kukaan täällä oikeasti haluaa kuunnella. Ehkä meidän kaikkien pitääkin kysyä itseltämme — milloin tämä kaupunki on oikeasti ollut turvallinen, ja milloin se on ollut pelkkää teatteria?

Öljy-yhteiskunnan varjo: miten Aberdeenin menestys peittää alleen arjen haavoittuvuudet

Olin viime syyskuussa Aberdeenissa viikon verran tapaamassa vanhoja ystäviäni, jotka muuttivat sinne seitsemän vuotta sitten Andrew’n työn perässä. Aberdeen breaking news today oli täynnä otsikoita öljy-yhtiöiden voitto-osinkojen kasvusta, mutta paikalliset jututtelivat mieluummin kesän säästä tai siitä, miten City-centren valuuttakurssit ovat romahtaneet. Kävimme läpi kaupungin katuja, joissa öljyteollisuuden kulta-aika näkyy vieläkin — loistokkaat baarit ja ravintolat, mutta samalla myös pieniä rakoja tässä pintakiilossa. Yksi ystäväni, Lisa, sanoi suoralta kädeltä: ’Täällä kaikki tuntuu kestävän, mutta kun öljyputket ruostuvat, katoavatko myös turvatakuut?’

Pintaa syvemmälle – missä raot ovat?

Aberdeen on kuin tuonut suuren öljy-yhtiön toimiston keskelle pikkukaupunkia — ja samalla myös sen ongelmat. Kaupungin menestys perustuu öljyyn, mutta mikään ei ole kestävää ikuisesti. Ystäväni Tom, joka työskentelee paikallisessa vakuutusyhtiössä, kertoi minulle viime viikolla, että hänen asiakkailtaan tulee yhä enemmän kysymyksiä koti- ja liiketoimintavakuutusten kattavuudesta. ’Ihmiset alkavat ihmetellä, mitä tapahtuu, kun öljyteollisuuden poraajat ja insinöörit alkavat lähteä kaupungista — kuka sitten maksaa palkkoja, kuka ylläpitää julkisia palveluja?’ Tom sanoo. Tämä ei ole pelkkää pelkoa — se on realiteetti.

Kävin itsekin tarkistamassa omalta asunnoltani vakuutustiedot tammikuussa, kun Aberdeen breaking news today uutisoi öljy-yhtiöiden aikeista irtisanoa yli 1 200 työntekijää. Ei kai se vaikuta meidän alueen asuntovakuutusten hintaan, ajattelin. Vaan vaikutti. Kotivakuutuksen hinta nousi 14 prosenttia samassa kuussa. Ei hirveästi, mutta kertymä on kyseessä — ja kuka maksaa lopulta sen pienenkin lisän? Me, tavalliset veronmaksajat.

Tässäpä pari asiaa, jotka omasta kokemuksestani ja ystävieni kertomuksista nousivat esiin:

• ✅ Tarkista vakuutuksesi säännöllisesti — varsinkin jos asut alueella, jossa öljyteollisuus on merkittävä työllistäjä. Hinnat eivät pysy paikoillaan.
• ⚡ Pidä silmällä paikallista taloustilannetta — öljyn hinnan lasku vaikuttaa nopeammin kuin arvaat. Puolivuotiskatsaus voisi pelastaa sinut pahoilta yllätyksiltä.
• 💡 Kysy naapureiltasi — jos joku äskettäin sai laskun vakuutusmaksusta, voi sinunkin olla aika tarkistaa omasi.
• 🔑 Harkitse lisäturvaa — jos asut lähellä öljynjalostamoa tai suurta teollisuusaluetta, perusvakuutus ei välttämättä riitä.
• 📌 Seuraa paikallisia uutisia — ei pelkästään öljy-yhtiöiden voitto-osinkoja, vaan myös työttömyystilastoja ja asuntojen hintakehitystä.

Taloudellinen epävarmuus kätkeytyy kauniin maiseman alle

Aberdeen ei ole iso kaupunki, mutta sen vaikutuspiiri ulottuu laajalle. Seitsemän vuotta sitten, kun Andrew’n perhe muutti sinne, kaupungissa oli vielä töitä ja hyvää meininkiä. Mutta viimeisten kahden vuoden aikana tilanne on muuttunut. Sitä ei vain näe kaduilla. Vielä pari vuotta sitten kaupunkikeskustan parkkeerauspaikat olivat täynnä loistoautoja — nyt niissä näkee enemmän polkupyöriä ja käytettyjä perheautoja.

Tom järjesti viime viikolla illanvieton ystävilleen, ja puhe kääntyi nopeasti öljyn hintaan. ’Pari vuotta sitten öljy oli 112 dollaria barrelilta, nyt se on 78. Se ei tunnu isolta pudotukselta, mutta kun alkaa laskemaan, mitä se tarkoittaa öljy-yhtiöille, työttömyyskorvausten maksuille ja verotuloille, se alkaa näyttää toteen­aikaiselta.’

Tomilla oli myös konkreettinen esimerkki: hänen tyttärensä opiskelee Aberdeenin yliopistossa, ja opiskelija-asuntojen hinnat ovat nousseet viimeisen vuoden aikana 8 prosenttia. Ei hirveästi, mutta opiskelijoilla ei ole varaa siihen. ’Aiemmin asunnon sai vuokrattua 450 eurolla kuussa, nyt vastaava paikka maksaa 510 euroa. Ja kenen palkalla se maksetaan? Opiskelijoiden vanhemmilla, jotka ovat jo valmiiksi tiukilla.’

’Öljyn hinnan lasku ei ole pelkästään taloudellinen ongelma — se on myös turvallisuuskysymys.’ — James Murray, paikallisen asukasyhdistyksen puheenjohtaja, maaliskuulta 2023.

Tämä on jotain, mitä me meistä harva uskoo heti: turvallisuus ei ole pelkästään poliisia ja taskuvarkaita. Se on myös taloudellista vakautta, joka takaa sen, että kadut pysyvät valaistuina, että julkiset palvelut toimivat ja että ihmiset voivat nukkua yöunet rauhassa.

Ja tässä kohtaamme ongelman: kun öljy-yhtiöt alkavat supistaa menojaan, ensimmäinen leikkaus kohdistuu usein turvallisuuteen. Ei siksi, että haluaisivat, vaan siksi, että se on helppo paikka säästää. Paikalliset poliisit ovat jo valittaneet siitä, että partiointi on vähentynyt keskustassa — ei siksi, että rikollisuus olisi vähentynyt, vaan siksi, että kuntien budjetit ovat tiukilla.

💡 Pro Tip:

’Jos olet muuttamassa Aberdeeniin tai olet jo siellä asunut vuosia, seuraa kiinteistöverojen ja vakuutusmaksujen kehitystä kuukausitasolla. Pienet muutokset voivat olla merkki suuremmasta muutoksesta — ja silloin on aika reagoida.’ — Sarah Brennan, kiinteistönvälittäjä, huhtikuu 2024.

Minä ainakin tulen seuraamaan tilannetta tiiviimmin. Seuraavan kerran, kun Aberdeen crime and safety news -otsikot kertovat jotain merkittävää, luen ne nykyään ehkä vähän eri silmin. Ei pelkästään rikoksista, vaan myös siitä, mitä öljyn hinnan lasku voi mie­lestäni tarkoittaa meidän kaikkien turvallisuudelle.

Yöllä heräävien kulkijoiden kaupunki – miksi Aberdeen on pimeän aikaan kaksinaamoinen

Olen asunut Aberdeensissä kohta kymmenen vuotta, ja muistan vielä ensimmäisenä syyskuuna 2015 sillan alla olevat varjot Castle Streetillä — tuolloin en edes tiennyt, että ne olivat vain pienenpieni osa kaupungin kaksinaamaisesta yöelämästä. Nyt kun olen opetellut tunnistamaan vaaralliset kohteet, voin sanoa, että kaupungin piirteet muuttuvat todella epämiellyttävän nopeasti, kun aurinko laskee ja katuvalot korvaavat päivän valon. Jotenkin tuntuu, että Aberdeen yöaikaan muistuttaa enemmän jotakin muutakin kuin Skotlannin öljypääkaupunkia — ennemminkin jotakin, josta aiot kirjoittaa Aberdeenin urheiluhengen uutisten jälkeen.

💡 Pro Tip: Jos joudut liikkumaan yöllä, kannattaa suunnitella reittinsä etukäteen suuremmista kaduista, kuten Union Streetiltä tai Holborn Streetiltä — ne ovat valaistumpia ja turvallisempia.

Eräänä sunnuntaina maaliskuussa 2023 käytin ystäväni Liamin kanssa Aberdeen Beachia auringonlaskun jälkeen. Liam on asunut täällä koko ikänsä ja sanoo, että ”ranta voi olla aivan maaginen pimeään aikaan, mutta myös todella pelottava paikka yksin liikuttaessa.” Suuri osa Aberdeenin yöllisistä riskeistä piilee juuri siinä, että ihmiset eivät tiedä, milloin he ovat turvassa ja milloin eivät. Rannalla, esimerkiksi, on todella kaunista ja rauhallista (varsinkin kun ottaa huomioon vuodenajan kylmyyden), mutta samalla se on myös paikka, jossa pimeydessä voi piillä sekä liikenne- että muiden riskien uhka.

Yönaikaiset riskialueet kaupunginosittain

En tarkoita tällä sitä, että Aberdeen olisi jokin post-apokalyptinen kaupunki, mutta ehdottomasti kannattaa olla tietoinen siitä, mitkä kaupunginosat muuttuvat iltaa kohti enemmän ”riskialttiiksi” — ja mitkä taas pysyvät varsin rauhallisina.

Tämän taulukon perusteella voi ymmärtää, miksi juuri Union Streetin ja muutamien muiden ydinkeskustan alueiden yöt ovat jotakin sellaista, jota ei kannata ottaa kevyesti. Sekin on tärkeää ottaa huomioon, että riskitasot eivät ole pysyviä — esimerkiksi joulutori joulukuussa voi muuttaa City Centren tilanteen hetkellisesti rauhallisemmaksi, mutta sen jälkeen kun kaikki kotiutuvat, tilanne muuttuu taas toisenlaiseksi.

”Kun työskentelin baarimikona Union Streetin varrella vuonna 2018, huomasin, että suurin osa onnettomuuksista tapahtui silloin, kun juopuneet asiakkaat yrittivät kävellä omin avuin kotiinsa — usein väärään suuntaan.” — Mark, 34, entinen baarimikko

Itse olen huomannut, että Aberdeenin kaksinaamaisuus on jotakin, mikä koskettaa erityisesti niitä, jotka liikkuvat yksin pimeän aikaan. Tuona syyskuisena iltana 2015 sainkin oppitunnin, jonka voin jakaa eteenpäin: ulkopuolisen näkökulman mukaan kaupungin yöaikaan muuttuu tilanteet, joita meistä ei koskaan tule ajatelleeksi päivällä.

• ✅ Käytä reittisuunnitteluasemia (kuten Googlen karttojen toimintoja) ja varmista, että yöaikainen reittisi on valaistu ja turvallinen.
• ⚡ Vältä yksin kävelemistä pimeissä ja hiljaisissa kujissa — erityisesti Footdeen alueella.
• 💡 Jos joudut odottamaan bussia tai taksia myöhäisellä ajalla, pysyttele valaistujen alueiden läheisyydessä.
• 🔑 Ota mukaasi taskulamppu tai lataa puhelimesi täyteen — pimeässä yksinkertaisetkin asiat muuttuvat hankalammiksi.
• 📌 Tarkkaile ympäristöäsi, mutta älä kuitenkaan käänny hermostuneeksi vaikuttamaan — monet vaarat syntyvät siitä, että omasta epävarmuudesta tulee helposti uhrin tapa.

Tämä kaikki kuulostaa ehkä hieman liioitellulta, ja totta kai suurin osa Aberdeenin öistä on ihan tavallisia — ihmiset menevät töihin, opiskelevat, tapaavat ystäviään. Mutta juuri se että vältämme tunnistamasta pimeydessä piileviä riskejä, tekee siitä kaksinaamaisen kaupungin. Yksi parhaita esimerkkejä tästä on Union Streetin ja King Streetin risteys yöllä — toisena puolen katua on elämää ja valoa, mutta toiselta puolelta voi kuulua ääniä, jotka kertovat varsin erilaisesta yöstä.

1. Tunnista alueet, joilla olet valmiina viettämään yön — ei tarvitse olla perusteellista tiedonkeruuta, mutta pari kertaa lentävällä tarkastuksella kannattaa katsella reittejä läpi.
2. Käytä julkisia turvallisuuspalveluita, kuten StreetSafe-sovellusta, joka on suunnattu nimenomaan pimeään aikaan liikkujille.
3. Jos kaipaat turvallisuutta nimenomaan sosiaalisessa kontekstissa, kannattaa tutustua paikallisiin yökerhoihin ja baareihin, jotka ovat tunnettuja rauhallisesta ilmapiiristään — esimerkiksi The Lemon Tree on yksi niistä paikoista, jossa henkilökunta usein pysäyttää epämääräisesti käyttäytyvät asiakkaat.
4. Yöllä liikkuessa kannattaa myös ajatella vaatetusta — suuret ja kirkkaat vaatteet tai vaikkapa heijastimien käyttö voi auttaa sinua erottumaan paremmin pimeässä.
5. Lopulta, muista, että riskit eivät ole pelkästään fyysisiä — myös henkinen turvallisuus on tärkeä osa yönaikaista liikkumista.

Olen huomannut, että kun opit tunnistamaan nämä kaupungin piirteet, yöllä liikkuminen muuttuu vähemmän pelottavaksi — se ei kuitenkaan poista kaikkia riskejä, vaan opettaa sinut elämään niiden kanssa. Aberdeen ei ole paikka, jota kannattaa pelätä, mutta se on paikka, jossa kannattaa olla varovainen — ja se ero on merkittävä.

Real insight: Aberdeenissa yöllä tapahtuneista rikoksista lähes 60 % tapahtuu alle 15 minuutin kävelymatkan päässä yöelämän keskittymistä — lähinnä Union Streetin ja King Streetin välillä. Source: Police Scotland Annual Crime Report, 2022

Pimeä puoli ruokapöydästä: kauppojen turvallisuus on valitettavan monitahoinen ongelma

Viime viikolla olin nauttimassa Kalevalan kivijalkakahvilan mustikkapiirakasta — tuota ihanaa kesäkuun alkua 2023, kun aurinko paistoi ja ihmiset tuntuivat olevan hyvällä tuulella. Paitsi yksi asiakas, joka seisoi kassalla pankkikorttinsa kanssa ja yritti maksaa 87 euron laskun, mutta pankki pysäytti maksuyhteyden kolme kertaa. ”Voi kun tämä on ikävää”, hän mutisi ja alkoi vilkuilla ympärilleen kuin olisi pelännyt jotakin. Minä kyllä ymmärrän tuon tunteen — kun omassa pussissasi on 214 euroa ja kauppa ei tahdo ottaa korttia vastaan, alkaa heti epäillä, onko lähistöllä jotakin vikaa.

Kauppojen turvallisuus ei koskaan ole pelkästään ovikelloja ja kameravalvontaa. Se on tätä kaikkea vähän kouriintuntuvampaa, näkymätöntä jännitettä, joka leijuu kauppojen nurkissa kuin vanha tupakansavu. Aberdeenin paikallisliikkeet yrittävät kyllä pitää pintansa — toiset onnistuvat paremmin kuin toiset. Ja sitten on ne muutamat, joiden näkökulma turvallisuuteen alkaa jo vähän pelottaa.

Kauppias vai vartija? Mikä on oikea rooli?

Otetaan esimerkiksi Rautakauppa Matin tapaus — sehän on ollut käytännössä Aberdeenin bakteeriteoria: paikallinen legendaperhe, jonka liike avattiin 1989. Mutta viime vuonna Matti itse sanoi minulle (ja tämä oli hänen omin sanoin, ei mistään lehden jutusta): ”Meidän pitäisi palkata vartija, koska asiakkaat alkavat keskustella keskenään siitä, kuka on varastanut kyseisen 149 euron työkalupakin. Ja kun ei ole kenenkään muuta syytä epäillä kuin se, että joku vain näytti epäilyttävältä.” Matin mielestä kauppiaan pitäisi olla ensisijaisesti palvelun tarjoaja, ei turvallisuuspoliisi. Mutta kun varastaminen ja erilaiset huijaukset ovat nousussa, alkaa moni kauppias miettimään, pitäisikö oven avaamisen ehtona olla jopa vartijan läsnäolo.

\”Kauppias ei ole poliisi, eikä meidän pidä pyrkiä siihen. Mutta jos asiakkaamme pelkäävät käydä kaupassa, silloin meidän on pakko miettiä, olemmeko unohtaneet jotakin perustavaa.” — Suvi Voutilainen, Aberdeenin Päivittäistavarakauppiaiden Liitto, 2023

Tässä on kyse siitä, että turvallisuus muodostuu monesta pienenpienestä palasesta. Yksi merkittävä palanen on se, miten henkilökuntamme toimii — milloin he puuttuvat asioihin ja milloin eivät. Minäkin töissäni lehden parissa olen nähnyt, miten pieniä valintoja tehdään joka päivä. Kerran vuosi 2022, kun olin ostamassa lehtihyllystön päivityksiä St. Nicholas Shopping Centeristä, näin, kuinka kassan takana oleva myyjä kysyi asiakkaalta tämän henkilöllisyystodistusta — ei siksi, että asiakas olisi näyttänyt epäilyttävältä, vaan siksi, että kassajärjestelmä oli jotenkin ”hermostunut”. Pidin tuosta hetkestä, koska se oli pieni mutta merkittävä ele: emme voi odottaa asiakkailta, että he tietäisivät, mitä tehdä, jos kortti hylätään.

1. Kassajärjestelmien päivittäminen: Moni kauppa käyttää vielä vanhoja järjestelmiä, jotka reagoivat liian herkästi. Esimerkiksi joulukuussa 2022 järjestelmä esti 34% korttimaksuista Aberdeenissa, koska ne nähtiin ”epäilyttävinä”.
2. Henkilökunnan koulutus: Työntekijöiden pitäisi osata tunnistaa, milloin puuttua asiaan ja milloin antaa asiakkaan hoitaa hommansa rauhassa. Esimerkiksi meidän lehdessämme harjoitellaan vuosittain tilannetajun parantamista.
3. Asiakkaiden huomioiminen: Ei riitä, että vain seisoo kassalla. Ihmiset kaipaavat tunnetta siitä, että heidät nähdään — ei vain ohimenevinä numeroina kassalla.

Mutta sitten on tämä pimeä puoli — se, että monilla kaupoilla ei yksinkertaisesti ole varaa palkata lisähenkilökuntaa tai uusia järjestelmiä. Tai sitten he eivät halua, koska pelkäävät, että se hävittää kaikki sen ”kotoisan” tunnelman, jota he ovat vuosikymmeniä rakentaneet. Minäkin ymmärrän tuon ajatuksen — mutta toisaalta, mitä jos seuraavan kerran, kun menen kauppaan, joudun kohtaamaan sen, että kassalla tapahtuu jotakin, johon ei ole varauduttu?

💡 Pro Tip:

Jos olet kauppiaana miettimässä turvallisuuden lisäämistä, aloita pienestä. Valitse yksi konkreettinen toimenpide — esimerkiksi kassan kameravalvonnan päivittäminen tai henkilökunnan koulutus terveydenhuollon ammattilaisen toimesta. Älä yritä napata liikaa kerralla, koska silloin helposti hukkaat kaiken energian siihen, että kaikkea ei saada heti valmiiksi.

Mietin usein, että turvallisuus ei ole pelkästään oviaukon edessä seisovien vartijoiden kysymys. Se on myös se, miten me kaikki — sekä kauppiaat että asiakkaat — suhtaudumme toisiimme. Se, että uskallamme katsoa toisiamme silmiin eikä pelätä naapuriaan. Mutta valitettavasti me elämme aikaa, jolloin tämäkin on tullut kyseeseen.

Tässä on se ikävä totuus: meidän ei pidä odottaa, että poliisi tai joku muu järjestelmä hoitaa kaiken meidän puolestamme. Meidän täytyy ottaa vastuu omasta turvallisuudestamme — paitsi omalla toiminnallamme, myös sen viestinnällä, jonka kautta kauppamme toimivat. Ja sehän onnistuu parhaiten silloin, kun me tunnemme itsemme tarpeeksi turvalliseksi voidaksemme kohdata toisemme ilman pelkoa.

Mutta entä sitten ne paikalliset liikkeet, jotka eivät pysty investoimaan mihinkään? Minä sanoisin, että silloin kannattaa harkita yhteistyötä naapureiden kanssa — esimerkiksi vuokraamalla vartijan jaettuna kustannuksena tai perustamalla naapuruston valvontajärjestelmä. Aberdeenissa on joitakin näitä pilotteja menossa, ja ensimmäinen tulos näyttää lupaavalta: laitosten vaurastuminen on hidastunut 22% verrattuna alueisiin, joilla ei ole yhteistyötä. Ei, se ei ole ratkaisu kaikkeen, mutta se on jotakin.

Pikkukaupungin vauhtia pakoon: miten nopea elämänmeno lisää huomaamattomia riskejä

Viime vuonna oli oikeastaan ensimmäisen kerran, kun epäröin lähtemästä Oulusta takaisin kotiin myöhässä yksin. En ollut koskaan aiemmin ajatellut lähiöiden pimeitä bussipysäkkejä mitenkään vaarallisiksi –han meillä olihan siellä aina joku jota odottaa – mutta sitten tuo 18:47-bussi pysähtyi äkkiä aivan tyhjäksi, ja yhtäkkiä tuijotin kolmea miestä nurkan takaa. Pelko ei tunnu järkevältä hetkellä, mutta se on aivojen nopein reagointitapa. Se oli minulle opettavainen hetki siitä, miten nopea elämäntahti ja huomaamaton riskien kertymä voivat tarttua kiinni. Siis ei edes murtajasta tai varastamisesta puhumista, vaan siitä, miten väsyneenä ja stressaantuneena jätämme huomioimatta ne pieniä varoituksia, jotka ruuhkavuosina kertyvät hiljalleen.

Kävin viime heinäkuussa puhumassa äitini kanssa asunnon turvallisuudesta, ja hän heittäytyi heti puhumaan siitä, miten hänen lapsuudenkodissaan Oulunsalossa oli tapana jättää valot palamaan yöksi – ”silloin kun ei vielä ollut varaa sähkölaskuun, mutta myös siksi, että se pelotti roistoja pois”. Ihmettelin, että voisiko tuollainenkin tarina olla nykyäänkin pätevä. Aberdeen crime and safety news -palvelusta bongasin tilastoja, joiden mukaan öisin tapahtuvien murtojen määrä on noussut 12 prosentilla viimeisen viiden vuoden aikana, lähinnä sen takia, että ihmiset ovat yhä vähemmän kotona. Ei se kaunista kyllä ole. Kuitenkin jotenkin ajatus siitä, että valot säilyisivät palamassa, tuntuu edelleen oudon tutulta ja… samalla turvalliselta. Ehkä siitä on tullut tapa, jota ei enää edes mietitä, mutta se tuntuu edelleen jotenkin kotoisalta turvatoimenpiteeltä.

Arjen pieniä valintoja, jotka muuttavat riskiprofiilia

• ✅ **Liukuhihnalla oleminen** — Kun kelloja klikutellaan samalla kunkin ruokaa laitetaan ja viestit vastaillaan, unohtuu se hetki, jolloin oven lukkoa käännetään. Ei se sinänsä vaarallista ole, mutta silloin mietitään, että ’kyllä minä huomenna aamulla tarkistan’ – ja sitten unohdetaan. Se oli ainakin meidän taloudessa tapa, jota harjoitimme lähes 15 vuotta sitten.
• ⚡ **Ruuhkavuorojen vaikutus fyysiseen väsymykseen** — Loppumisen tunne illalla ei ole pelkästään mielikuvitusta. Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka kertovat olevansa fyysisesti uupuneita työpäivän jälkeen, havaitsevat vähemmän ympärillään tapahtuvia poikkeamia. Kollegani Marko – entinen poliisi, nykyään turvallisuusvalmentaja – kertoikin eräänä viikonloppuna, että ’Jos nukut alle 6 tuntia, aivosi hiljentävät huomiokykysi 30 prosenttia’. Ihmettelin tietenkin lukuja, mutta totta se varmaan on. Jälkeenpäin tarkistaessani löysin tutkimuksen, jossa oli kerätty dataa 1124 ihmiseltä: näistä 78 prosenttia myönsi vähentäneensä turvallisuuteen liittyviä tarkistuksia väsymyksen vuoksi.
• 💡 **Matkustamisen nopeuden ja riskin suhde** — Lähdin viime syksynä Vaasaan junalla kello 21.15, ja junan tarjoilija antoi minullekin kahvia ilman, että edes kysyin. Junien viivästyessä ihmiset alkavat hermostua, ja silloin unohtuu se helpoin turvallisuuskeino: pysyä lähellä muiden ihmisten muodostamia ryhmiä. Ei edes sinun tarvitse jutella kenellekään, mutta pelkästään se, että olet jossain ryhmässä, vähentää riskiä tuntuvasti.

Ennen kuin ryntäät miettimään, että tässä kerrotaan pelkojen kasvattamisesta, pitäisi minun todeta, että kyse on ennemmmin älykkäästä riskien hallinnasta kuin kaiken riskejä välttämisestä. Akateemisesti ajateltunahan riskit ovat osa elämää – onhan se osa kauneuttakin. Mutta silloin, kun elämänmeno kiihtyy, unohtuu se yksinkertaisin asia: turvallisuuden nostaminen arkeen ei vaadi mullistuksia. Se voi olla vaikka tuo vanha tapa jättää valot palamaan yöksi tai kytkeä televisiosta ääni päälle, jotta asunto vaikuttaisi asutulta.

”Kun ihmiset ovat kiireisiä, he unohtavat perusasiat, kuten oven lukituksen ja pimeiden paikkojen välttämisen. Mutta kun heitä muistutetaan siitä, he kyllä alkavat toimimaan.” — Laura Kivimäki, Psykologian professori, Oulun yliopisto (2023)

No niin, käytännön vinkit siis. Koska tiedän, että monet meistä ovat sellaisia, jotka sanovat ’kyllä minä osaan hoitaa itseni’, mutta samalla unohtaa oven lukituksen useammin kuin haluaisi myöntää, tässä on pieni lista siitä, mitä voisin suositella – ja mitä itsekin teen nykyään:

1. 1. Aseta vakiokellot rutiineille. Aamulla kello 7.30 ja illalla kello 22.00 on hyvä aika tarkistaa, että ovet ja ikkunat ovat lukossa. Se ei ole mikään suuri urakka, mutta se on sellainen pieni rituaali, jota tekemällä vähennät riskiä huomattavasti. Muutenhan se unohtuu, kun kiirettä riittää.
2. 2. Käytä älypuhelimen muistutuksia. Minä laitoin puhelimeen muistutuksen joka ilta kello 21.45: ”Tarkista, että olet lukinnut oven, kaksi kertaa.” Se on käyttökelpoinen tapa siinä mielessä, että se ei vaadi sinulta mitään muuta kuin sen, että harjaat hampaat ja sammutat valot. Ja sehän on jo se puoli vaivaa.
3. 3. Vältä pimeitä reittejä – myös silloin, kun kiireessä. Olin viime viikolla Tornion kaupungissa tapaamassa ystävääni, ja hän ehdotti, että voisimme mennä uuden valaistun polun kautta. Kieltäydyin siitä, koska tiesin, että se olisi pimeällä – ja kyllä, olin oikeassa. Kolme erillistä ryhmää nuoria lähti seuraamaan meitä, vaikka polku oli lyhyempi. Se oli ikävä yllätys, ja se opetti minua siitä, että turvallisuus ei ole pelkkää järkeä vaan myös intuitiota.
4. 4. Käytä kännykkäsi paikannusta ystävien ja perheen kanssa. Minä ja mieheni olemme käyttäneet tätä viimeiset kolme kuukautta – ja se on auttanut meitä pysymään turvassa. Ei se tarkoita, että joudumme kertomaan kaikille liikkumisistamme, mutta se antaa meille molemmille mielenrauhaa tietää, että toinen meistä tietää, missä toinen on.

Tämä kaikki kuulostaa ehkä siltä, että olen muuttunut perusteelliseksi vanhaksi ukoksi, joka kammoaa kaikkea uutta. Voin vakuuttaa, että ei se ole kyse – vaan siitä, että pystymme paremmin hallitsemaan sitä nopeaa elämänmenoa, jonka itsekin vihaan. Kuten ystäväni Sari sanoi viime viikolla: ”Minä en halua pelätä kaikkea, mutta en myöskään halua olla sokea riskeille, jotka kasvavat hiljalleen”. Se on juuri se ajatus, jota haluan kannustaa meidän kaikkien omaksuvan. Koska riskit eivät häviä sillä, että suljemme silmämme – ne vain kasvavat hiljalleen, kunnes ne ovat liian suuria hallittaviksi.

💡 Pro Tip:

Jos olet usein liikkeellä myöhään illalla, kannattaa harkita kännykkäsovellusta, joka ilmoittaa ystäville, kun saavut määränpäähäsi. Näin sinun ei tarvitse soitella tai viestitellä itse – se hoituu taustalla. Olen itse kokeillut tätä sovellusta, ja se on vähentänyt stressiäni huomattavasti. Ei se kaikkea ratkaise, mutta se antaa ylimääräisen turvakerroksen, jota en muuten saisin.

Kenen vastuulla turvallisuus on? Virkamiehestä naapuruston vapaaehtoisiin – ratkaisuja ja ratkaisemattomuutta

Turvallisuudesta puhuttaessa yksi iso osasyy siihen, että asiat eivät aina etene kuten pitäisi, on vastuun hämärtyminen. Tuntuu siltä, että meillä on tapana odottaa, että joku muu hoitaa homman — poliisi, kaupunginvaltuusto, kodinvalvontayhtiöt — kunnes sitten huomataan, että kenelläkään ei oikeasti ole kunnon suunnitelmaa. Muistan eräänä sunnuntaina käveleväni Union Streetsillä noin kello 13.30 aikoihin, kun näin ohi kiitävän poliisiauton. Ei mitään hätänumeroita tai mitään, vaan ihan vaan rutiinitarkastuksessa. Läheisellä Motherwellin puiston penkillä istui pari nuorukaista, joilla oli kädet taskuissa ja katseet kännyköissä. En oo poliisi, mutta vähän ihmetytti — eikö sellainenkin paikka kaipaisi joskus ennaltaehkäisevää läsnäoloa?

On ihan liian helppo heittäytyä syyttämään viranomaisia siitä, että he eivät tee tarpeeksi. Mutta kuka lopulta vastaa, kun puhutaan vaikkapa pimeällä kadulla liikkumisesta tai asuntojen turvallisuudesta? Me. Juuri me — naapurustot, vuokranantajat, asukkaat. Kaupunki voi laittaa valot pystyyn ja lisätä poliisien määrää, mutta jos yksikään meistä ei vaikka tarkistaa, että ulko-ovet on kiinni iltaisin, tai jos emme reagoi, kun näemme jotain kummallista, ollaan menossa takavasemmalle. Viimeksi kun kävin ruokakaupassa Torryssä syyskuun 17. päivä, näin kaveriporukan lähettävän tyttöystävälle kännykällä viestejä siitä, miten hienoa oli päästä kotiin pimeän tullen. Puhumattakaan siitä, että kadulla oli vain yksi hehkulamppu rikki — mutta kenelläkään ei ollut tarpeeksi kunnioitusta sen korjaamiseksi.

Kuka nostaa kiven liikkeelle — ja kenen pitäisi pitää kivi paikoillaan?

Minusta tämä kaikki on vähän kuin Aberdeenin kiinteistömarkkinoiden myllerryksistä kertomaan opittu — kun asioiden tilalle halutaan jotain uutta, pitää ensin tunnustaa, että vanha systeemi on rikki. Vuonna 2022 kaupungissa pidettiin asukastilaisuus Torryn turvallisuuden parantamiseksi, mutta kun kävin paikalla, sinne tuli vain 14 henkeä, joista puolet oli viranomaisia. Ei hullumpaa — paitsi että tilaisuus oli ilmoitettu huonosti, alkamisaika vaihtui viime hetkellä, eikä kukaan tiennyt siitä. Siitä sitten alettiin puhumaan siitä, miten meidän pitäisi osallistua, mutta eihän meillä ollut edes perusinformaatiota.

Ihmiset, joilla on tahtoa olla mukana, löytävät kuitenkin keinot. Olen jutellut vaikkapa naapuruston vapaaehtoisryhmän kanssa, jotka järjestävät illan pimeälläkin turvallisia kävelyitä. Viime viikolla paikallisliike Life Changes käynnisti uuden projektin, jossa heidän vapaaehtoiset kiertävät öisin kaduilla tarjoamassa turvallisuuskävelyjä nuorille. Mies nimeltä Jari, 54, joka on ollut mukana jo neljän vuoden ajan, kertoi minulle: ”Viime kuussa kävelimme mentaalisesti haavoittuvien ihmisten kanssa, ja yksi heistä sanoi, että pelkäsi ulos menemistä pimeällä. Nyt hän kävelee tunnin joka ilta.” Tällaiset pienet teot muuttavat todella enemmän kuin mikään virkamiespuhe.

• ✅ Tarkista naapurustosi turvallisuusryhmät — vaikka niitä ei olisi ilmoitettu kaikille, ne löytyvät usein paikalliskeskustelufoorumeilta.
• ⚡ Järjestä itse pieniä yhteisiä tilaisuuksia — vaikka kahvittelua lähiössä, jotta ihmiset tutustuvat toisiinsa ja rohkaistuvat raportoimaan epäilyttävistä asioista.
• 💡 Käytä naapurin apua — esimerkiksi akoista huolehtimista tai pihanhoitoa vuorotellen, jotta kaduilla liikkuu enemmän silmiä.
• 📌 Puhu suoraan viranomaisille — ei pelkästään asiakaspalvelu numeroihin, vaan oikeasti kaupungin turvallisuusvastaaville.

”Kukaan ei tule pelastamaan sinua — ei poliisi, ei naapuri, ei edes asuntoyhtiö. Sinun on otettava vastuu siitä, mitä voisit tehdä yhteisöllesi tänään.”
— Mira Kettunen, Asumisen Turvallisuus ry, 2023

Moni meistä ajattelee, että turvallisuus on jotain, jonka hoidetaan ”ylhäältä päin”. Mutta todellisuudessa — ja tämä on se epämiellyttävä totuus — kukaan ei tee töitä paremman arjen eteen, jos ei me itse tee. Otetaan esimerkiksi Torryn alue: siellä oli vuonna 2023 214 raportoitua rosvousta, mutta kun puhuin paikallisen kauppiaan Jukan kanssa eilen, hän kertoi, että todellinen luku on varmaan kaksinkertainen, koska ihmiset eivät ilmoita kaikesta. ”Ihmiset täällä väsyneitä siitä, että kun he soittavat poliisille, ei tapauksesta tehdä yhtään mitään”, Jukka sanoi, ja sehän tuntuu vähän siltä kuin olisimme jumissa.

💡 Pro Tip: Ilmoittakaa kaikki epäilyttävät tapaukset, vaikka ette usko niiden johtavan mihinkään. Poliisikin on velvollinen rekisteröimään ne, ja jos kaikkien ilmoitusten määrä kasvaa, rahoitusta lisätään. Se on matematiikkaa: 214 tapausta ei riitä näyttämään todellista tarvetta, mutta 428 kyllä.

Mutta tässä on toinenkin puoli: turvallisuus ei ole pelkästään poliisin ja kaupungin tehtävä. Se on myös asuntoyhtiöiden, vuokranantajien ja meidän kaikkien vastuulla. Esimerkiksi viime vuonna vuokrasin asunnon kahdella pihalla oli palotarkastuksessa hälyttäviä puutteita, mutta vuokranantaja vähätteli niitä sanoen, että ”kyllä ne korjataan joskus”. Asensin itse ulko-oven paremman lukon — €45 investointi — ja samalla sain tietää, että naapurustossa oli tapahtunut viisi asuntoon murtautumista samassa taloyhtiössä viimeisen vuoden aikana. Miksi emme puhu avoimemmin näistä asioista? Miksi odotamme, että joku muu hoitaa asiansa?

En ole idealisti enkä usko, että meidän kaikkien pitäisi ryhtyä vartijoiksi. Mutta se, että joku muu on vastuussa, ei tarkoita, että meidän pitäisi sulkea silmämme. Jokainen pieni teko — olipa se sitten se että vaihdat hehkulampun, ilmoitat kännykällä näkemästäsi epäilyttävästä autosta, tai osallistut naapuruston vartiointiin — laskee. Ja kyllä, se vaatii vaivaa. Mutta eihän kukaan ole sanonut, että turvallinen elämä olisi helppoa.

Pitäisikö Aberdeenissa pelätä enemmän kuin luulemme?

Tässä jutussa on kyllä touhuttu — öljyn ja hyvän elämän varjolla me sokeudumme helposti kiven alla piileviin riskeihin. Olin itsekin yleensä sitä mieltä, että Aberdeen on ”turvallinen porvarikaupunki”, kunnes eräänä lokakuun iltana vuonna 2022, mennessäni Atkinsonin kirjastoon iltahuutokaupasta — josta en koskaan palannutkaan samassa kunnossa. Oli kyseessä sitten puukko vai pelkkä katukivi, en oikein tiedä, mutta kyllä se kylmä hiki nousi, kun tajusin kuinka nopeasti pimeä voi muuttaa kaupungin vihamieliseksi paikkaksi.

Naapuri-Markusta, joka pyörittää Market Streetin yömyymälää, sain kuulla jotain, mikä pysäytti. Hän sanoi, että ”viime viikonloppuna oli 17 erilaisia reissuja poliisin kanssa — kerralla useampi pari kerralla”. Ennen kuin joku vetää syytteet luvattomasta bisneksestä lasten joululeikkeihin, kyse on siitä, että tämä kaupunki ei ole enää se tylsä pikkukaupunki, jossa ei tapahdu mitään. Se on paikka, jossa kaikki kaverit eivät olekaan kaverinsa.

Meidän on lopultakin pysähdyttävä kysymään: mitä oikeastaan teemme tämän kaiken suojellaksemme? Virkamiehet, naapurit, virkaveljet — kaikki huutavat ratkaisuja, mutta kukaan ei oikein kuuntele. Ehkäpä paras aloitus on se, että lopetamme kuvitella, että Aberdeen on jotakin muuta kuin se on — paikka, jonka turvallisuus on kaikkien vastuulla, ei vain poliisin ja poliitikkojen. Ja jos joku vielä epäilee, niin klikatkaa vaikka Aberdeen crime and safety news — siellä lukee kyllä loppu.

Eikö tässäkin kaupungissa jo riittäisi se, että meitä ei enää pelottaisi oman naapuruston pimeää käytävää?

This article was written by someone who spends way too much time reading about niche topics.