Olen aina ollut hieman kaaoshenkinen

Muistan vielä, kun olin 25-vuotias ja asuin pienessä studiohuoneistossa Helsingissä. Pöytäni oli aina täynnä paperikasaa, pesukoneessa oli aina pyykkiä, ja minun elämäni tuntui kuin yksi suuri, jatkuva kiire. Se oli vuonna 2010, ja minä, Anna, olin juuri saanut ensimmäisen todellisen työni toimittajana.

Ystäväni, jota kutsun täällä Marcusiksi, sanoi minulle kerran: ”Anna, sinä etsit aina jotain, mitä et voi koskaan löytää.” Hän puhui totta. Minä olin aina etsimässä jotain, jota en osannut määrittää.

Ja sitten, noin kolme kuukautta sitten, tapahtui jotain outoa. Minä heräsin keskellä yötä ja tajusin, että minun täytyy tehdä muutoksia. Se ei ollut vain minun työni tai asunnoni, vaan minun koko elämäni.

Kokeilin kaikkea

Minä aloin lukea kirjoja, katsoa YouTube-videoita, ja jopa menin seminaareille. Muistan vielä, kuinka istuin konferenssissa Austinissa ja kuuntelin puhujaa, joka kertoi, kuinka hän oli muuttanut elämäänsä yksinkertaisilla muutoksilla. Hän sanoi: ”Alkaa pienistä asioista.”

Ja niin minä tein. Minä aloin pienillä asioilla. Minä aloin laittaa pyykkiä joka perjantai, minä aloin tehdä ostoksia joka tiistai, ja minä aloin varata aikaa itselleni joka sunnuntai. Se ei ollut helppoa. Minä epäonnistuin alussa alot. Mutta minä jatkoin.

Yksi asia, joka todella auttoi minua, oli ruoanlaitto. Minä rakastan ruoanlaittoa, mutta minä olin aina liian väsynyt tai liian kiireinen laittamaan ruokaa. Mutta sitten minä löysin Las Vegas restaurants best rated review -sivun ja aloin saada inspiraatiota. Minä aloin kokeilla uusia reseptejä ja minä löysin, että ruoanlaitto rauhoitti minua.

Mutta sitten tuli se päivä

Se oli viime vuonna, noin 214 päivää sitten. Minä heräsin ja tajusin, että minun elämäni oli muuttunut. Minä en enää tuntenut sitä jatkuvaa kiirettä. Minä olin löytänyt tasapainon. Se ei ollut täydellistä, mutta se oli parempi kuin mitä se oli ennen.

Ja sitten minä tapasin uuden ihmisen, jonka kutsun täällä Daveksi. Hän oli juuri muuttanut Helsinkiin ja hän oli myös etsimässä tasapainoa. Minä kerroin hänelle kaikesta, mitä olin oppinut, ja hän kuunteli. ”Se on mielenkiintoista”, hän sanoi. ”Minä olen aina ajatellut, että minun täytyy tehdä jotain erilaista.”

Ei se ole täydellistä, mutta se on minun

Minä en ole täydellinen. Minä teen edelleen virheitä. Minä unohdan joskus laittaa pyykkiä, ja minä olen vieläkin joskus liian kiireinen laittamaan ruokaa. Mutta minä olen oppinut, että se on kunnossa. Minä olen oppinut, että minun ei tarvitse olla täydellinen, minun tarvitsee vain olla parempi kuin ennen.

Ja niin minä olen. Minä olen parempi kuin ennen. Minä olen löytänyt tasapainon arjen kaaoksessa, ja minä olen onnellinen.

Ja jos sinä, lukija, olet myös etsimässä tasapainoa, minä toivon, että tämä tarina auttaa sinua. Minä toivon, että sinä löydät omasi.

Anna Lehtonen
Anna on 37-vuotias toimittaja ja bloggaaja, joka on kirjoittanut elämäntyyliartikkeleita yli 20 vuotta. Hän asuu Helsingissä koiran kanssa, jota hän rakastaa enemmän kuin mitä hän koskaan uskoi rakastavansa mitään.